Tunnelmallinen kevätilta

Olen aivan ihastunut marokkolaislyhtyihin! Ne ovat hiukan yliampuvia, mutta niiden tuottama valon ja varjon leikki, etenkin elävän tulen kanssa on hypnoottisen kaunista. Kristallikruunut ovat ihan vastaava heikko kohtani, sateenkaaten värit ja kimallus on vaan primitiivisen ihanaa.

Tämä lyhty on hankittu jostain Stockan alesta muistaakseni, taisi alun alkaen olla Sian tuotantoa, ellen väärin muista. Olen virittänyt lyhdyn sisälle valon sellaisesta akryylisesta jouluvalo ikkunakoristeesta. Valossa on johdon päässä sellainen maailman pienin kierrelamppu :)

Olkkarin pöydällä tavallinen lyhty samaan tyyliin

 

Ja vielä kuva nukkumaanmenoaikojen jälkeen rauhoittuneesta olkkarista, missä näkyy molemmat lyhdyt. Olipa muuten ihanan rauhallisen tunnelmallinen kevätilta, lapsetkin saatiin molemmat yhtäaikaisesti suht ajoissa nukkumaan - harvinaista herkkua! :)

PIkkuneidin ekat synttärit

Armas pieni prinsessa täytti vuoden. Ihana herkkä ujostelija ja niin neiti. Ihan turha väittää, että tytöt ja pojat olisivat "luonteeltaan" tyttöjä ja poikia vain kasvatuksen ansiosta, näissä meidän pirpanoissa ainakin on ihan vissi sisäsyntyinen biologinen ero ihan ensimmäisestä hengenvedosta alkaen! Pojalla silmäterät laajeni jo alle puolivuotiaana kun näki ekan kadunlakaisuauton tms vastaavan ryminälaitoksen, leikit on taistelua ja viskelyä ja vauhtia ja kolareita olleet ihan alusta asti. Tämä tyttökuopus on puolestaan alle puolivuotiaasta alkaen hoivannut ja suukotellut vauvoja (niitä, joita esikoiselle hankittiin, mutta joita tämän alkuperäisen leikittäjän toimesta lähinnä riepoteltiin ja hakattiin vasaralla päähän), työnnellyt nukenrattaita (nekin esikoispojalle hankitut) ja rauhallisesti järjestellyt palikoita, rinkuloita, kippoja ja kuppeja, sovittelee itselleen sukkia ja hattuja jne.

Synttärimekon oli äitini hommannut ja tuonut tullessaan Englannista, kun tuli synttäreiden verukkeella meille piipahtamaan. Aivan ihana rinsessakeijukaisluomushan se oli,  Monsoonista (sitä Suomeen odotellessa, Accessorize on monsoonin sisarliike asusteiden suhteen, niitä on onneksi jo Suomessakin). Monsoonin mekkoja olen jo itse lapsena ihastellut ja ajatellut, että sitten joskus jos minulla on tyttö niin puen noihin :)

Juhlat menivät oikein mukavasti. Olen iän (vai väsymyksen? ;) ) myötä oppinut hellittämään kaikenlaisten juhlavalmistelujen ja paineistumisten suhteen. Tärkeintä on tunnelma ja ihmiset, ja se jos hosun heikkopäisenä päiväkausia etukäteen ja vietän vuorokauden keittiössä väkertämässä ihanuuksia ja täräytän ison rahatollon kukka-asetelmiin ei välttämättä palvele vieraiden viihtymistä tai tunnelmaa, vaikka kauniista juhlapöydistä pidänkin. Kivat juhlat ja hyvä mieli ovat sitten kuitenkin tärkeämpiä, kuin puitteet. Kutsun vain kaikkein olennaisimmat ihmiset ja oikaisen tarjoiluissa, jos juhlat alkavat tuntua stressaavilta ja huomaan, että tunnit vuorokaudessa loppuvat kesken tai alan pingottaa.

Silläkin riskllä että tämä  johtaa vähemmän kuin täydelliseen kahvipöytään ja tahraa "emännänmainettani" :D  Tällä erää kyhäsimme vain omatekoisen munattoman kakun, jota nämä meidän allergiset pystyivät syömään ja kaikki muu olikin sitten puolivalmista tai suoraan kaupan hyllyltä. Paistovalmiita maidottomia ja munattomia pirkka-pullia (ovat muuten ihanan makuisia!) paisteltiin, samaten paistovalmiita pasteijoita ja sitten fani-paloja, keksejä sun muuta, lapsille karkkia ja popcornia ja prinsessakakkukin tuli näihin pikkukemuihin pakastealtaasta.Valmisteluja helpotti entisestään se, että äitini oli tosiaan tullut Suomeen käymään. Meillä muutettiin järjestystä juuri ennen juhlia, ja oli kauhea kiire jo yksin siinä kun koitimme saada kämpän edes jossain määrin edustuskuntoiseksi, joten tarjoiluihin ei kenelläkään riittänyt aikaa tai energiaa tänä vuonna

Ensi vuonna väkertelen sitten kivemman kakun, kun pienikin jo paremmin osaa sitä arvostaa. Tässä esikoisen 3v kakun koriste työn alla, valmiista kakusta ei tainnut tulla yhtään kuvaa, tai sitten kuvat on vaan jossain mieheni kännykässä tms.

Esikoinen on joka vuosi saanut toivoa, että millaisen kakun haluaa.. myötäilee aika lailla senhetkisiä lempiohjelmia. 2v kakku oli myyrä, 3v tosiaan tuo Late, Wallace ja Gromit, 4v oli pingu, 5v kakkuun ei  tänä vuonna tullut mitään hahmoa, vaan sai itse koristella karkeilla yms kun oli kaikkein innostunein leipomisesta ja numeroista yms, ja asiaan vaikutti toki sekin, että nyt oli pikkusisko mukana kuvioissa häiritsemässä äidin askarteluj. Mun mielestä on tosi hauskaa keksiä ja väkerrellä näitä marsipaanihahmoja, mutta aikaa ja vaivaa siihen jonkinverran kuluu, ja pitää osata luovuttaa ja olla tekemättä niissä tilanteissa kun ei ehdi/jaksa vaikka kivaa olisikin.

Tässä vielä pinguaiheinen, vähän huono kuva, mutta siinä oli pingu, pinga hylje ja paketteja.

Meillä tosiaan järjestys muuttui aika lailla viimepäivinä, pitääkin ottaa vähän kuvia kodista tänne sitten kun ehdin.

Ihanaa, kun ollut jo aurinkoisia kevätpäiviä, nauttikaa ja toivotaan, ettei iske joku karsea takatalvi, kuten yleensä on tapana!

Arjen kaaos ja sisäinen rauha

En ole luonnostani hyvä organisoimaan, tarttumaan toimeen tai olemaan muutenkaan erityisen käytännöllinen ja järjestelmällinen. Jos alan siivoamaan, minulle on luontaisempaa unohtua selvittelemään yhtä laatikkoa puoleksi päiväksi kuin saada parissa tunnissa talo päällisin puolin edustuskuntoon. Harhaudun seuraavaan asiaan, ennen kuin vanha on saatettu loppuun. Näissä siivous/kotiasioissa ainakin, varmaan jossain määrin elämässä ylipäätään! Se tarkoittaa valitettavasti myös sitä, että meillä jää helposti astiat lojumaan pöydille ruokailun jälkeen, lelut levälleen, käytetyt vaatteet myttyyn, sänky petaamatta ja tiskit odottamaan altaaseen.
  
Minun hyvinvointini kuitenkin järkkyy siitä kaaoksesta, mikä tästä vääjäämättä seuraa. Siksi yritän epätoivoisesti opetella laittamaan asiat heti paikoilleen ja tekemään yhden asian loppuun ennen kuin toista aloitan ja salaa toivon, että muutkin perheenjäseneni seuraisivat esimerkkiä. 

Sisäiset asiat heijastuvat ympäristöön ja ympäristö heijastuu sisimpään. Oletteko huomanneet? Usein jos ihmisellä menee henkisesti huonosti, hänen ympäristönsä luisuu kaaokseen. Samaten hyvin likaisessa/sotkuisessa ympäristössä on vaikea voida hyvin, ja kauniissa ja rauhallisessa ympäristössä on hyvä olla.  

Yritän etsiä selkeyttä, helppoutta ja onnea elämään. Välillä ihan tavallinenkin arki tuntuu hankalalta rämpimiseltä ja eihän tämän elon sellaista kuuluisi tai tarvitsisi olla. Yksi kanava sisäiseen seesteisyyteen on se, että muokkaa ulkoista ympäristöään. Siinä samalla tulee prosessoitua niitä sisäisiäkin asioita, halusi tai ei. Onkohan nykyisellä sisustusintoilulla tämän ilmiön kanssa jotain tekemistä?

Itse tuskin koskaan tulen muuntautumaan Mummoni kaltaiseksi suit-sait-ihmiseksi ja kotimme tulee varmaan jatkossakin muistuttamaan enemmän Huvikumpua kuin sisususkatalogia, mutta jotain käytännön kikkoja kaaoksen hallintaan minun on vaan opittava. Tiedän, että voin paremmin siistissä ympäristössä.

 

Elämää toki helpottaa sekin, jos oppii näkemään kauneuden myös epätäydellisyydessä. Wabi-sabiksikin tätä voisi kutsua. Rosoinen on kauniimpaa kuin monotoninen sileä ja elämän kolhut ja jäljet ovat osa esineiden (ja ihmisten) kaunista tarinaa. Yhtälailla voimme suhtautua suopeasti omaan epätäydellisyyteemme ja niihin elämisen ja leikin merkkeihin, joita kodistamme löytyy. 

"Wabi-sabi nurtures and celebrates all that is authentic by acknowledging three simple realities: nothing lasts, nothing is finished and nothing is perfect"

Erittäin osuvasti  tuolla keittiössä alkoi riisipuuro kiehua hellalle tätä kirjoittaessa  :D 

 

Vinkiksi muuten muillekin, joilla jotain ruoka-ainerajoitteisia perheessä, että riisipuurosta tulee oikein hyvää myös kauramaitoon keitettynä. Älkää vaan erehtykö käyttämään Risella-riisiä, se ei enää puuroudu! Myllyn paras toimii, ja parasta on luomupuuroriisi. Riisipuuroon kannattaa käyttää tavallista perus Oatly kauramaitoa (sininen pakkaus)  joka on kermaisempaa, eikä kevyempää luomuversiota (musta pakkaus).

Herkullinen Maidoton Riisipuuro

2 dl puuroriisiä

n. 3-4 dl vettä

1 l Oatly kauramaitoa

suolaa tilkkanen

Kiehuta riisi vedessä, kunnes riisit ovat imeneet vedet ja on pakko lisätä muuta nestettä. Lisää sitten kauramaito ja suola ja sekoittele siihen asti, että puuro kiehuu. Jätä puuro poreilemaan pienimmälle mahdolliselle lämmölle n. puoleksi tunniksi. Sammuta levy ja anna hautua kannen alla vielä toiset puoli tuntia.

Meillä pienin on maitoallerginen ja esikoisenkin astmat ja ihottumat voivat huonommin, kun syö liikaa lehmänmaitoa, joten aika paljon tulee näitä korvaavia ratkaisuja käytettyä. Nyt kun on itsekin tottunut näitä maidottomia syömään, niin ihan kun huomaisin, että mulle tulee kanssa jotenkin huono olo maidosta niinä kertoina kun sitä olen erehtynyt kaakaossa tms enemmän juomaan.

  

Kesän mansikoita oli vielä jäljellä pakkasessa

 

 Ja Voila! Iltapala is served.